Sinulla on edessäsi jokin tuttu kappale, jossa on sointumerkit. Ehkä haluaisit vähän muuttaa sointuja ja saada kappaleen kuulostamaan tuoreemmalta tai persoonalliselta. Jaan muutamia pikavinkkejä pienen teorian kanssa sointujen muokkaamiseen, joita voit soveltaa eri kappaleisiin eri sävellajeissa. Nyrkkisääntönä on, että jos toimii niin käytä, jos ei, niin älä käytä!
Selvennykseksi eteenpäin luettaessa: Puhun tässä C-duurissa menevästä kappaleesta, jolloin sävellajin sävelet ovat C-D-E-F-G-A-H-C. C-duurissa menevästä kappaleesta voi löytyä seuraavat soinnut: C, Dm, Em, F, G, Am Hdim. Musiikin teoriassa nämä soinnut merkitään roomalaisin numeroin I-VII. Tämä seuraava on siis täysin sovellettavissa mihin tahansa sävellajiin. G-duurissa on yksi ylennysmerkki ja sen sävelet ovat G-A-H-C-D-E-F#-G. Samat roomalaiset numerot pätevät.
Kuvitellaan, että edessäsi on kappale, joka menee C-duurissa. Tiedät sen siitä, että hyvin todennäköisesti sen kappaleen viimeinen sointu on C. Se myös hyvin todennäköisesti alkaa C-duurisoinnulla. Tämä on kappaleen ykkössointu, se merkitään musiikin teoriassa I-sointuna eli roomalaisella ykkösellä. Tätä ykkössointua voi muokata lisäämällä siihen soinnun kakkossävelen (D), jolloin soinnusta tulee Cadd2. Kuulostaa kivalta lisältä ja toimii parhaiten muodossa C-D-E-G.
Seuraavaksi vastaan kappaleessasi saattaa tulla F-duurisointu, joka on siis C-duurisävellajin neljäs sointu, roomalaiselta numeroltaan IV. Tähän voi kokeilla maj7-sointua, joka tarkoittaa sitä, että perinteiseen F-duurisointuun lisätään ylennetty seitsemäs sävel, eli sointu on F-A-C-E. Usein jätän itse tästä soittamatta F-sävelen, sillä vasen käsi hoitaa sen, eli soitan oikealla kädellä A-C-E. Soinnun käännöstä vaihdan tarpeen mukaan.
Sitten yleinen sointu C-duurissa menevässä kappaleessa on tietenkin G-duurisointu. Kuten jo ehkä arvasitkin, se on C-duurisävellajin viides sointu ja se merkitään roomalaisella numerolla V. Se usein on jo valmiiksi muokattu G7:ksi. Eli tavalliseen G-duurisointuun on lisätty sen seitsemäs sävel eli F. Sointu on siis G-H-D-F. Tätä voi halutessaan tuunata G13:ksi. Se kuulostaa vähän jazzahtavalta ja ei aina kyllä sovi. Helppo pikavinkki 13-soinnun tuottamiseen on seuraava: Vasen käsi soittaa soinnun pohjasäveltä (tässä tapauksessa G). Oikea käsi soittaa G-duurisoinnun 7-sävelen eli F:n. F-sävelestä ylinousevan kvartin ylöspäin eli H:n. H-sävelestä ylinousevan kvartin ylöspäin eli E:n. G13 oikealla kädellä on siis F-H-E. Ei kuulostanut helpolta pikavinkiltä ei! Usein itse joudun uuden soinnun kohdalla hakemaan hieman, mutta kun sitä harjoittelee ja opettelee esimerkiksi tämän G13-soinnun hyvin, niin sitä kautta muidenkin sävellajien 13-soinnut löytyy.
Duurisävellajien mollisointuihin hyvä vinkki on lisätä mollisointuihin aina seitsemäs sävel, eli tehdä niistä 7-sointuja. C-duurisävellajista löytyy Dm, Em ja Am, niistä saat siis Dm7, Em7 ja Am7. Kuuntele ja tunnelmoi sopivatko soitettavaan kappaleeseen. Toinen muunnos, joka näihin mollisointuihin hyvin sopii, on lisätä soinnun toinen sävel eli add2, josta kerroin ylempänä.
Kaikkia näitä sointuvinkkejä voit kokeilla vapaasti miten vain, se juuri on vapaan säestyksen suola! Kaikki ei toimi kaikissa kappaleissa ja on hyvä muistaa, että monissa kappaleissa duuri- ja mollisävellajit vaihtelevat. Esimerkiksi säkeistö voi olla mollisävellajissa ja kertosäe duurisävellajissa.
